Suomessa on niin hyvä. Täällä on puhdasta ja kaunista ja kaikki niin helppoa. Mutta... En olisi uskonut että ikävä Kiinaneloon iskee näin pian, juuri sen vuoksi kun ei täällä ole mitään valittamista. Melkein neljässä vuodessa Kiinasta tuli kuitenkin toinen koti, ja hieman on haikea mieli aina välillä.

Tosin, autolla ajaessa näkymät ovat hieman toiset kuin esim. Shanghaissa:

Tällaista siellä kaukana ja...

...tällaista täällä.

Ilma on niin puhdasta ja taivas niin sininen. Kuva Ainolan puistosta Oulussa tammikuun 18.päivä.

Siellä se kevät odottelee. Ihan muutaman kuukauden päästä vesi soljuu vapaana.

Kuukauden päästä menen kahdeksi viikoksi lasteni ja siskoni ja hänen tyttärensä (aikuinen, melkein samanikäinen kuin minä) kanssa Hangzhouhun. Ihanaa! Tuskin maltan odottaa.. Konkoilemme vuorilla, kiertelemme Buddhatemppeleissä, tapaamme Lunan, kuskin, räätälin, opettajat kansainvälisellä koululla.. Kaksi viikkoa ihanassa Hangzhoussa, tiedän että matkasta tulee upea kokemus.

Ikävään on varmasti osasyynä se että mieheni on vielä Kiinassa, kesäkuun loppuun asti. Tämä Suomen ihanuus olisi niin ihana jakaa sen oman sielunkumppanin kanssa. Välillä on niin kova ikävä.

Olen aloittanut kiinankielen tunnit myös täällä Oulussa. Opiskelen avoimessa yliopistossa, haasteellista tuo kielen opiskelu, mutta pidän siitä paljon.

Eikä Kiinassa muuten voi tehdä näitä, ei ainakaan Hangzhoussa:

Lumienkeleitä! Lapseni olivat kauhuissaan kun menin pihalle noita tekemään. "Äiti, mitä jos joku näkee..."

Eskariopena pääsen myös lasten kanssa liukumäkeen ihan joka päivä! Ei, minusta ei olisi konttorityöhön. Tämä on paljon hauskempaa!

Nyt lähden kahvinkeittoon ja aamusaunaan ja nautiskelemaan lauantaiaamun ihanuudesta.

Oikein hyvää lauantaita sinullekin, missä ikinä tätä luetkin.

                                                        -Jaanuska-